Olet kuullut oikein, huhut ovat totta! Olen lupautunut lähtemään ehdolle vuoden 2025 kuntavaaleihin. Seuraavassa avaan hieman ajatuksiani asian suhteen eli selittelen.
Onx vähä noloo olla ehdolla?
No onhan se. Epämiellyttäviä väristyksiä iholla tuntuu tätäkin kirjoittaessa. Vaaleihin ehdolle lähtenyt kaveri on jotakuinkin tuttaville yhtä mieleinen kohdattava, kuin liittymä-/sähkösopimuskauppias tai pyramidihuijaukseen mukaan houkuteltu ystävä, joka ottaa yllättäen yhteyttä pitkästä aikaa, koska ”ois kiva nähdä”. Kaiken lisäksi vaalien lähestyessä on odotettavissa, että asia on esillä myös sosiaalisen median kanavissa, mikä on jo sinänsä sietämätöntä, kun siellä voisi olla vain hassuja eläinvideoita, lomakuvia ja huonoja puujalkavitsejä. Ja onhan itsensä tyrkylle pistäminen myös kulttuurissamme kaikin tavoin luotaantyöntävää, parempi olisi pitää kynttilä vakan alla, olla näyttämättä onnea ja kukapa se hännän pöydälle nostaisi jos ei kissa itse.
Miksi sitten olet ehdolla?
Olen jo tovi sitten päässyt yli lähes kaikenlaisista nolouden ja häpeän tuntemuksista. Tekee vaan, ja jos tuleekin turpaan, niin käytävällä eteenpäin. Ensikertalaisena läpi pääseminen on iso haaste, mutta mikäli paikka pelaavassa kokoonpanossa ei aukeaisikaan, olisi se kompastuminen elämässäni verrattavissa matolta tippumiseen.
Itse kuitenkin uskon, että en ole huono ehdokas – jopa parempi kuin hyvin monet muut. Ei tämmöseen ruljanssiin oikein muuten viitsisi lähteä. Yhtä vilpittömästi uskon siihen, että pystyn edustamaan viiteryhmääni (miten lukija sen ikinä kokeekaan) sekä yleisemmällä tasolla niitä henkilöitä, jotka pitävät minua aivan järkevänä tyyppinä.
Miksi vasta nyt?
Olen kohdannut tämän kysymyksen ujosti esitettynä jo useammankin kerran, niin vastattakoon siihenkin julkisesti: koska nyt on sopiva aika. Aiemmin olen ollut siinä määrin kiireinen kilpaurheilun, harrastusten, töiden ja sivubisnesten kanssa, että olen voinut hyvällä omallatunnolla ohittaa kaikenlaisen poliittisen lirkuttelun vetoamalla em. seikkoihin. Nyt ei enää tuntunut, että oikein voin. Lisäksi koen, että meillä on pesiytynyt politiikkaan ja päätöksentekoon ilkeyttä, pahansuopaisuutta sekä öyhötystä, jota en voi enää katsella sormieni läpi. Minusta esimerkiksi sivistys on positiivinen attribuutti. Koen myös pystyvänä yksilönä jatkuvaa maailmantuskaa ja syyllisyyttä siitä, että en varsinaisesti tee kaiken doomscrollauksen keskellä enemmän. Platon höpisi partaansa ”Valtiossa” jotakuinkin: ”Hinta apatiasta julkisia asioita kohtaan on se, että joutuu pahojen miesten johdettavaksi.” Että yritetään nyt tätä itsensä likoon laittamista sitten, kun kiinnostuksen puutteesta homma ei ole koskaan ollut kiinni.
Aiemmin mainittujen (teko)syiden lisäksi olen ollut vakaasti sitä mieltä (ja uskoakseni täysin oikeassakin), että hermorakenteeni ei ole ollut kuntapolitiikkaan sopiva. Eniten on ehkä yleisen kyräilyn lisäksi hiertänyt loputon puheenvuorojen jonottaminen vain, jotta voi sanoa saman asian hieman toisin, kuin 7 edellä jonottanutta. MUTTA! Ajatukset ovat prosessoituneet kuin makkarat lihajalostamon tuotantohihnalla, ja tässähän ollaankin aivan demokratian alkulähteillä: mitäpä muuta sitä on joutilailla vapailla miehillä ollut, kuin aikaa jankata yhteisistä asioista päivät päntiännään. Tämähän on tietyllä tapaa kansanvallan perinteiden ja juurien vaalimista, tai niin minä ainakin olen asian nyt parhain päin pyrkinyt selittämään, jotta en saa närästystä pelkästään siitä ajatuksestakin, että taululla vilkkuu 40 puheenvuoropyyntöä.
Miksi kokoomus?
Tähän kysymykseen olen kuitenkin kehittänyt vastauksen, jonka koen olevan raivorehellinen: koska ajattelen, että kokoomus ajaa parhaiten kuntapolitiikan tasolla Oulussa niitä asioita, joita hyvä elämä Oulussa minulle tarkoittaa. Eli näitä:
Tavoitteita kehittyvästä, elinvoimaisesta ja kiinnostavasta kaupungista. Tämä tarkoittaa minulle mm. uuden ja paremman rakentamista (meillä on tulossa kriittisiä hankkeita, jotka täytyy saada eteenpäin, jotta emme tipahda kelkasta taantuvaksi pitäjäksi), yritysmyönteisyyttä, myönteistä muutosta kohti kestävyyttä ja sen mahdollisuuksia, uskallusta, tapahtumia, puoleensavetäviä kouluttautumismahdollisuuksia sekä kaiken mahdollistavaa tervettä taloustilannetta.
Terveyttä. Niin mielen, ruumiin kuin kaiken mahdollistavan taloudenkin. Alueellamme nautitaan monelta osin poikkeuksellisen hyvästä hoidosta, kasvatuksesta ja koulutuksesta. Meillä on kaikki edellytykset voida hyvin, mutta parantamisen varaakin tietysti löytyy, eikä tuudittautuminen tilanteeseen palkitse tulevaisuudessa. Kauniista ajatuksista on yhtä paha nyhjäistä kuin tyhjästä, vaan tarvitsemme toimia ja tekoja, joilla terveys ja hyvinvointi voidaan varmistaa jatkossakin.
Ylpeyttä Oulusta. Nälviminen ei muuta sitä tosiasiaa, että meillä tehdään monia asioita parhaiten maailmassa. Pienennämme ihan turhaan itseämme ja sitä, kuinka hieno paikka Oulu on. Minua ei ainakaan ole väkisin pidetty täällä, vaan asun Oulussa aivan omasta vapaasta tahdostani. Täällä elämän hinta, mielekkyys ja asioiden tasapaino ovat jiirissä. On mukava pyöräillä sekä ihan huvikseen että hyötyliikunnan nimissä töihin ja asioille, lähiluontoon pääsee helposti ja liikuntapaikat kehittyvät. Kaupungin koordinaatteihin emme valitettavasti voi kukaan vaikuttaa, mutta siitä voi silti hyötyä: vain Rooma voi olla Rooma – ollaan me jotakin muuta.
Jäikö jotakin epäselväksi?
Mikäli haluat kysyä tai kyseenalaistaa jotakin, voit olla minuun yhteydessä helposti. Ja mikäli olet niin hurja, että koet, että voisit olla jotenkin tämän haasteen edessä avuksi, niin laita viestiä siitäkin.
Minä olen aivan tosissani, mutta hymyssä suin.
Vastaa