(Mielipidekirjoitus julkaistu Kalevassa 21.3.2025)
Tunteet ohjaavat arvojamme, mutta niiden ei pidä korvata faktoihin ja tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa. Totuudenjälkeinen politiikka on luonut oikeistossa, kokoomuksessakin, tilaa öyhötykselle: mielipiteet saavat saman painoarvon kuin faktat, ja tunnekuohut ohittavat asiantuntemuksen. Huomiotaloudessa tilaa saa helpoimmin kärjistämällä, yksinkertaistamalla ja korostamalla vastakkainasettelua.
Sivistyksen sietäisi palata porvariuden kainaloon, josta öyhötys on vienyt paikan. Virallista määritelmää sivistysporvariudelle ei ole, mutta näin nämä asiat koetaan: sivistysporvarius on taloudellista vastuullisuutta, markkinataloutta ja yksilönvapautta – mutta myös harkintaa ja keskustelutaitoa.
Sivistysporvari ei vello polarisaatiossa, vaan rakentaa siltoja. Markkinataloutta ja vastuullista taloudenpitoa voi puolustaa unohtamatta koulutuksen, kulttuurin ja hyvinvoinnin arvoa. On mahdollista puhua kovistakin asioista ilman loukkaavaa retoriikkaa. Ja ennen kaikkea – on mahdollista tehdä yhteistyötä ilman, että alistuu kyynisyyteen tai identiteettipolitiikan varjossa operointiin. Kyynisyys ei ole merkki älykkyydestä: kyynikot pärjäävät tutkitusti muita heikommin kognitiivisissa testeissä. Asioista välittäminen ei ole naiiviutta, vaan merkki ajattelun terävyydestä.
Jos porvarius hukkaa sivistyksen, mitä jää jäljelle? Jos taas se löytää pohjansa tiedosta, arvostuksesta ja yhteistyön taidosta, sillä on vielä paljon annettavaa. Viisas yhteiskunnallinen keskustelu tunnistaa tunteiden voiman, mutta myös niiden rajat. Öyhöstä ei tule salonkikelpoista vain sillä, että tämä pukee päälleen puvun ja käy parturissa. Jos sydämen sivistys puuttuu, ei tilannetta korjaa korkeakoulututkintokaan. Totuus ei taivu rähjäämisen mukana – se on olemassa riippumatta siitä, mitä haluaisimme sen olevan.
Sivistysporvari ei öyhötä. Sivistysporvari ajattelee.
Milloin viimeksi kohtasit sivistysporvarin?
Vastaa